*unrehtaz

Runic: ᚢᚾᚱᛖᚺᛏᚨᛉ Pronunciation: /ˈun.ˌrex.tɑz/

adjective · a-stem

Meanings

wrong, bad, unjust

From *un- + *rehtaz.

Case	Sg. Masc.	Sg. Fem.	Sg. Neut.	Pl. Masc.	Pl. Fem.	Pl. Neut.
Nom.	unrehtaz	unrehtō	unrehtą, -atō	unrehtai	unrehtôz	unrehtō
Acc.	unrehtanǭ	unrehtǭ	unrehtą, -atō	unrehtanz	unrehtōz	unrehtō
Gen.	unrehtas, -is	unrehtaizōz	unrehtas, -is	unrehtaizǫ̂	unrehtaizǫ̂	unrehtaizǫ̂
Dat.	unrehtammai	unrehtaizōi	unrehtammai	unrehtaimaz	unrehtaimaz	unrehtaimaz
Inst.	unrehtanō	unrehtaizō	unrehtanō	unrehtaimiz	unrehtaimiz	unrehtaimiz

Case	Sg. Masc.	Sg. Fem.	Sg. Neut.	Pl. Masc.	Pl. Fem.	Pl. Neut.
Nom.	unrehtô	unrehtǭ	unrehtô	unrehtaniz	unrehtōniz	unrehtōnō
Acc.	unrehtanų	unrehtōnų	unrehtô	unrehtanunz	unrehtōnunz	unrehtōnō
Gen.	unrehtiniz	unrehtōniz	unrehtiniz	unrehtanǫ̂	unrehtōnǫ̂	unrehtanǫ̂
Dat.	unrehtini	unrehtōni	unrehtini	unrehtammaz	unrehtōmaz	unrehtammaz
Inst.	unrehtinē	unrehtōnē	unrehtinē	unrehtammiz	unrehtōmiz	unrehtammiz

unriht (Old English)
- vnriȝt, vnryȝt, unriht (Middle English)
  - unright (English)
  - unricht (Scots)
unriucht (Old Frisian)
- onrjocht (West Frisian)
unreht (Old Saxon)
- orrajcht (Plautdietsch)
unreht (Old Dutch)
- onrecht (Middle Dutch)
  - onrecht (Dutch)
    - onreg (Afrikaans)
unreht (Old High German)
- unrecht, Unrecht (German)
úréttr (Old Norse)
- uret (Danish)
- órættur (Faroese)
- óréttur (Icelandic)
- urett (Norwegian)
- orätt (Swedish)
óréttr (Old Norse)
- uret (Danish)
- órættur (Faroese)
- óréttur (Icelandic)
- urett (Norwegian)
- orätt (Swedish)